torstai 22. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Maaseudun pienyritykset Kestävän energian ohjelman näkökulmasta
Hämeen ammattikorkeakoulun julkaiseman Kestävän energian ohjelman taustaselvityksissä on huomioitu myös maaseudun pk-yritysten energiatehokkuus. Yleisimmät toimialat tällaisissa yrityksissä ovat koneurakointi, lomamökkien vuokraus, polttopuun tai hakkeen valmistus sekä hevostalous. Maaseudun pk‑yrityksiin ei ole laskettu mukaan maatiloja. Keskimäärin energiakustannukset ovat palveluyrityksissä 3,1 % ja teollisuusyrityksissä 4,9 % liikevaihdosta.
Maaseudun pienyritysten energiankulutuksesta ei juuri löydy tutkimustietoa. Siksi Kestävän energian ohjelmassakin aihetta on käsitelty vain yleisten kirjallisuustietojen pohjalta. Näiden tietojen valossa pk‑yritysten energiatietämyksessä on paljon parannettavaa. Esimerkiksi vain noin puolet yrityksistä on kilpailuttanut sähköntoimittajansa.
Motivan mukaan pk-teollisuudessa merkittävimmät säästöpotentiaalit ovat lämpöenergiassa 26 %, sähköenergiassa 9 % ja veden kulutuksessa 14 %. Yksityisellä palvelusektorilla vastaavat luvut ovat lämpöenergiassa 15 %, sähköenergiassa 6 % ja veden kulutuksessa 8 %. Motivan tekemissä energiankatselmuksissa ehdotettujen energiansäästötoimenpiteiden takaisinmaksuaika on useimmiten alle kaksi vuotta. Monet toimenpiteet ovat käyttöteknisiä, jotka eivät vaadi lainkaan investointeja.
Kestävän energian ohjelmassa todetaan, että energiankäytön tehostamiseen tähtäävät toimenpiteet näyttävät tilastojen valossa kannattavilta, mutta pk-yritykset pitävät energiakatselmuksia usein raskaina ja kalliina toteuttaa odotettavissa oleviin hyötyihin nähden. Tässä on Innoparkin K-EASY:n (Kestävä asuminen ja ympäristö) kaltaisten palveluiden paikka. K-EASY tarjoaa hyvin vähällä byrokratialla yrityksille selvitystä, mihin energiaa oikeasti kuluu ja mistä sitä olisi järkevintä säästää. Palveluun on lisäksi tarjolla kaikenlaisille pk-yrityksille rahallista tukea.
Maaseudun pienyritysten energiankulutuksesta ei juuri löydy tutkimustietoa. Siksi Kestävän energian ohjelmassakin aihetta on käsitelty vain yleisten kirjallisuustietojen pohjalta. Näiden tietojen valossa pk‑yritysten energiatietämyksessä on paljon parannettavaa. Esimerkiksi vain noin puolet yrityksistä on kilpailuttanut sähköntoimittajansa.
Motivan mukaan pk-teollisuudessa merkittävimmät säästöpotentiaalit ovat lämpöenergiassa 26 %, sähköenergiassa 9 % ja veden kulutuksessa 14 %. Yksityisellä palvelusektorilla vastaavat luvut ovat lämpöenergiassa 15 %, sähköenergiassa 6 % ja veden kulutuksessa 8 %. Motivan tekemissä energiankatselmuksissa ehdotettujen energiansäästötoimenpiteiden takaisinmaksuaika on useimmiten alle kaksi vuotta. Monet toimenpiteet ovat käyttöteknisiä, jotka eivät vaadi lainkaan investointeja.
Kestävän energian ohjelmassa todetaan, että energiankäytön tehostamiseen tähtäävät toimenpiteet näyttävät tilastojen valossa kannattavilta, mutta pk-yritykset pitävät energiakatselmuksia usein raskaina ja kalliina toteuttaa odotettavissa oleviin hyötyihin nähden. Tässä on Innoparkin K-EASY:n (Kestävä asuminen ja ympäristö) kaltaisten palveluiden paikka. K-EASY tarjoaa hyvin vähällä byrokratialla yrityksille selvitystä, mihin energiaa oikeasti kuluu ja mistä sitä olisi järkevintä säästää. Palveluun on lisäksi tarjolla kaikenlaisille pk-yrityksille rahallista tukea.
KANTA-HÄMEEN MONIPUOLISISTA LUONNONVAROISTA LÄHIENERGIAA - KESTÄVÄSTI, TALOUDELLISESTI JA PAIKALLISESTI TYÖLLISTÄEN
Suosittelen luettavaksi 30.11.2011 julkaistun Kanta-Hämeen kestävän energian ohjelman ja siihen liittyvät taustaselvitykset. Ohjelma löytyy osoitteesta www.hamk.fi --> palvelut --> julkaisut tai sen saa ostettua painettuna Hämeen ammattikorkeakoulusta. Yllä olevan otsikon niminen ohjelma on ensimmäinen kattava näkemys alueen uusiutuvan energian mahdollisuuksista. Ohjelma on koottu eri tutkimuksista, kirjallisuudesta sekä yleisötilaisuuksissa saaduista asukkaiden ja ammattilaisten kommenteista. Työstä on vastannut Hämeen ammattikorkeakoulusta Lauri Kaivosoja, Jaana Kivikko ja Antti Peltola.
Ohjelmassa ”kestävällä energialla tarkoitetaan uusiutuvaa energiaa, joka on tuotettu huomioiden luonnonvarojen kestävän käytön periaatteet, kuljetusmatkat ja tuotannon ympäristövaikutukset sekä se, että energiantuotanto ei kilpaile elintarviketuotannon kanssa.”
EU-komissio on asettanut Euroopan laajuisia ja kansallisia tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseen vuoteen 2020 mennessä. Suomen tavoitteet ovat:
- uusiutuvien energialähteiden osuus tulee olla 38 % loppukulutuksesta
- energiatehokkuus on parantunut 20 % lähtötasoon verrattuna
- kasvihuonekaasuja vähennetään 16 % vuoden 2005 tasosta aloilla, jotka eivät kuulu päästökauppasektoriin
- liikennekäytössä biopolttoaineiden osuus on 20 %
Ohjelmassa määritelty Kanta-Hämeen tavoitetila on linjassa valtakunnallisiin tavoitteisiin nähden. Lisäksi ”maakunnan sähköntuotannon omavaraisuus pyritään nostamaan vuoden 2008 tasosta (17 %) vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttiin.” Yksi tavoitetilan merkittävimmistä tekijöistä liittyy neuvontaan. ”Vuonna 2020 kuluttajat, yritykset ja kunnat ovat tietoisia omasta energiankulutuksestaan ja käyttämistään energialähteistä sekä vaikuttavat tietoisesti valinnoillaan toimintansa muuttamiseen kestävämpään suuntaan.”
Mielestäni neuvonta on tärkein yksittäinen tekijä uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos asenteet eivät muutu, merkittäviä muutoksia energian laadussa ja loppukäytössä ei tapahdu. Toisaalta asenteet muuttuvat vain puolueetonta tietoa jakamalla. Olenkin ilahtunut, että tässä ohjelmassa neuvonnalle, koulutukselle ja tutkimukselle on annettu riittävästi painoarvoa. Nyt tarvitaan tahoja, jotka ottavat vastuulleen ohjelman ehdottamat neuvonnan toimenpiteet. Neuvontaa on kehitettävä sinnikkäästi eteenpäin huolimatta suurista haasteista, kuten pitkäaikaisen rahoituksen saamisen vaikeudesta, neuvonnan tarpeen laajuudesta sekä tiedon oikeellisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Neuvonnan jälkeen toiseksi tärkein tavoite on energiatehokkuus. Sanaa ei sinänsä ole mainittu tavoitetilassa, mutta se tulee esille tavoitteissa, joiden mukaan energiankulutus ei saisi juurikaan kasvaa nykyisestä. Myös uusiutuvan energian prosenteista puhuttaessa, energiatehokkuus sisältyy lukuihin automaattisesti. Mitä vähemmän kulutamme, sitä vähemmän joudumme tuottamaan myös uusiutuvaa energiaa. Pienemmällä kulutuksella on siis helpompi saada uusiutuvalle energialle suurempi osuus kokonaiskulutuksesta. Energiatehokkuuteen liittyy ohjelman tausta-aineistosta löytyvä tieto, että lähes puolet maakuntaan tuodun sähkön primäärienergiasta menee tuotantohäviöihin. Häviöitä saadaan pienennettyä tuottamalla energiaa paikallisesti, lähellä kulutusta.
Ohjelmassa ei aseteta eri energialähteitä kilpailuasemaan keskenään. Kaikkia uusiutuvan energian lähteitä on kehitettävä, jotta voidaan hyödyntää laajasti erilaisia mahdollisuuksia. Metsäenergiassa todetaan olevan merkittävimmät kasvupotentiaalit Kanta-Hämeen alueella. Metsäenergiaa lisättäessä tulee kuitenkin erityisesti huomioida kestävän käytön periaatteet. Tiedetäänkö tarpeeksi hyvin, kuinka paljon luonnon monimuotoisuus ja ravinnetase kestävät kantojen ja risujen keräämistä pois metsästä? Kattavan tutkimustiedon saamisella aiheesta olisi valtakunnallisestikin kiire.
Maataloudessa on paljon hyödyntämättömiä energialähteitä, kuten olki, kesantopellot ja lanta. Ohjelmassa on aiheellisesti mainittu, että ensimmäisenä tulee turvata ruoantuotanto, toiseksi ravinteiden palauttaminen pellolle ja vasta sen jälkeen maatalouden materiaaleja voidaan miettiä energialähteinä. Tästäkin huolimatta ohjelman mukaan maataloudessa on merkittävästi realistista energiapotentiaalia. Kanta-Hämeen alueella on poikkeuksellisen paljon hevosia, esimerkiksi Ypäjällä. Kaiken hevosenlannan käyttäminen lannoitteena ei onnistu, eikä ole järkevääkään. Nykyään lantaa päätyy suuria määriä kaatopaikoille. Biohajoavan jätteen kaatopaikkakiellon jälkeen lannalle on löydyttävä uusia osoitteita. Hevosenlannan energiakäytössä on vielä ongelmia, jotka tulisi pikaisesti ratkaista tutkimuksilla ja testaamisella sekä lainsäädännön muutoksilla.
Jätteiden energiankäytössä on ohjelman mukaan vielä lisäämismahdollisuuksia. Jätteiden osalta on ehdottomasti muistettava lain velvoittama materiaalin hyötykäyttö sellaisenaan ja muokattuna. Jätteiden synnyn ehkäiseminenkin unohtuu, jos ylimitoitetut polttolaitokset kilpailevat jäteraaka-aineesta. Jätteiden polttoa onkin katsottava kokonaisvaltaisesti, valtakunnallisesti maakunnan rajojen yli.
Tuulivoimassa on merkittävää potentiaalia Kanta-Hämeessä nimenomaan isoissa tuulivoimapuistoissa. Pienetkin myllyt voivat olla merkittäviä paikallisesti, mutta niitä on kohtuullisen vaikea saada kannattaviksi ainakaan nykyisellä tariffikäytännöllä.
Uusiin autoihin ja muihin kulkuneuvoihin olisi saatava täysin uutta tekniikkaa. Pitäisi tukea hyvin innovatiivisia tutkimuksia, joissa ei oltaisi sidottuna autojen nykytekniikkaan saati nykyisen kaltaisiin polttoaineisiin. Maailmanlaajuisesti liikennebiopolttoaineet ovat kyseenalaisia esimerkiksi sademetsien liiallisen raivauksen vuoksi. Maakunnallisesti jätteiden käytön lisääminen biopolttoaineena ei ole ongelmatonta. Koska muutoksia on edessä siirtyessämme pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä, olisi järkevää tehdä saman tien kestäviä, radikaalejakin ratkaisuja.
Ohjelmassa on mainittu aurinko täydentävänä energiamuotona esimerkiksi käyttöveden lämmityksessä. Lämmintä vettä kuluu vuoden ajasta ja rakennuksen tyypistä riippumatta. Käyttöveden lämmittämisen osuus asuinrakennuksen lämmityskuluista on keskimäärin 40 %, joten aurinkoenergialle olisi tilausta. Ohjelmassa mainittu tiedotus kotitalouksille on erityisen tärkeää aurinkoenergian kohdalla.
Lämpöpumppujen käyttö on viime vuosina kasvanut kovasti. Puolueetonta tietoa kuitenkin tarvittaisiin, koska myyjät kauppaavat monenlaisia laitteita, joista osaa ei ole lainkaan tarkoitettu Suomen oloihin. Ohjelmassa on mainittu pumppujen sähkön tarve. Tähän tulisi kehittää uutta tekniikkaa ja paikallisia ratkaisuja, mitkä eivät olisi riippuvaisia valtakunnan sähköverkon toimivuudesta.
Ohjelman seurantaan liittyen toivotaan vuosittaista, maakunnallista teemapäivää ajankohtaisista aiheista. Voin varmasti jo tässä yhteydessä mainostaa Forssan kehittämiskeskuksen aikeita järjestää maaliskuussa 2012 kaksipäiväinen tapahtuma uusiutuvan energian aiheista. Laittakaahan tapahtuma muistiin jo nyt! Tarkemmasta aikataulusta saadaan lisää tietoa ensi vuoden puolella. Toivottavasti tapahtuma jää elämään vuosittaisena ja vaikka maakunnassa kiertävänä, aktiivisena uusiutuvan energian foorumina.
Ohjelmassa ”kestävällä energialla tarkoitetaan uusiutuvaa energiaa, joka on tuotettu huomioiden luonnonvarojen kestävän käytön periaatteet, kuljetusmatkat ja tuotannon ympäristövaikutukset sekä se, että energiantuotanto ei kilpaile elintarviketuotannon kanssa.”
EU-komissio on asettanut Euroopan laajuisia ja kansallisia tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseen vuoteen 2020 mennessä. Suomen tavoitteet ovat:
- uusiutuvien energialähteiden osuus tulee olla 38 % loppukulutuksesta
- energiatehokkuus on parantunut 20 % lähtötasoon verrattuna
- kasvihuonekaasuja vähennetään 16 % vuoden 2005 tasosta aloilla, jotka eivät kuulu päästökauppasektoriin
- liikennekäytössä biopolttoaineiden osuus on 20 %
Ohjelmassa määritelty Kanta-Hämeen tavoitetila on linjassa valtakunnallisiin tavoitteisiin nähden. Lisäksi ”maakunnan sähköntuotannon omavaraisuus pyritään nostamaan vuoden 2008 tasosta (17 %) vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttiin.” Yksi tavoitetilan merkittävimmistä tekijöistä liittyy neuvontaan. ”Vuonna 2020 kuluttajat, yritykset ja kunnat ovat tietoisia omasta energiankulutuksestaan ja käyttämistään energialähteistä sekä vaikuttavat tietoisesti valinnoillaan toimintansa muuttamiseen kestävämpään suuntaan.”
Mielestäni neuvonta on tärkein yksittäinen tekijä uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos asenteet eivät muutu, merkittäviä muutoksia energian laadussa ja loppukäytössä ei tapahdu. Toisaalta asenteet muuttuvat vain puolueetonta tietoa jakamalla. Olenkin ilahtunut, että tässä ohjelmassa neuvonnalle, koulutukselle ja tutkimukselle on annettu riittävästi painoarvoa. Nyt tarvitaan tahoja, jotka ottavat vastuulleen ohjelman ehdottamat neuvonnan toimenpiteet. Neuvontaa on kehitettävä sinnikkäästi eteenpäin huolimatta suurista haasteista, kuten pitkäaikaisen rahoituksen saamisen vaikeudesta, neuvonnan tarpeen laajuudesta sekä tiedon oikeellisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Neuvonnan jälkeen toiseksi tärkein tavoite on energiatehokkuus. Sanaa ei sinänsä ole mainittu tavoitetilassa, mutta se tulee esille tavoitteissa, joiden mukaan energiankulutus ei saisi juurikaan kasvaa nykyisestä. Myös uusiutuvan energian prosenteista puhuttaessa, energiatehokkuus sisältyy lukuihin automaattisesti. Mitä vähemmän kulutamme, sitä vähemmän joudumme tuottamaan myös uusiutuvaa energiaa. Pienemmällä kulutuksella on siis helpompi saada uusiutuvalle energialle suurempi osuus kokonaiskulutuksesta. Energiatehokkuuteen liittyy ohjelman tausta-aineistosta löytyvä tieto, että lähes puolet maakuntaan tuodun sähkön primäärienergiasta menee tuotantohäviöihin. Häviöitä saadaan pienennettyä tuottamalla energiaa paikallisesti, lähellä kulutusta.
Ohjelmassa ei aseteta eri energialähteitä kilpailuasemaan keskenään. Kaikkia uusiutuvan energian lähteitä on kehitettävä, jotta voidaan hyödyntää laajasti erilaisia mahdollisuuksia. Metsäenergiassa todetaan olevan merkittävimmät kasvupotentiaalit Kanta-Hämeen alueella. Metsäenergiaa lisättäessä tulee kuitenkin erityisesti huomioida kestävän käytön periaatteet. Tiedetäänkö tarpeeksi hyvin, kuinka paljon luonnon monimuotoisuus ja ravinnetase kestävät kantojen ja risujen keräämistä pois metsästä? Kattavan tutkimustiedon saamisella aiheesta olisi valtakunnallisestikin kiire.
Maataloudessa on paljon hyödyntämättömiä energialähteitä, kuten olki, kesantopellot ja lanta. Ohjelmassa on aiheellisesti mainittu, että ensimmäisenä tulee turvata ruoantuotanto, toiseksi ravinteiden palauttaminen pellolle ja vasta sen jälkeen maatalouden materiaaleja voidaan miettiä energialähteinä. Tästäkin huolimatta ohjelman mukaan maataloudessa on merkittävästi realistista energiapotentiaalia. Kanta-Hämeen alueella on poikkeuksellisen paljon hevosia, esimerkiksi Ypäjällä. Kaiken hevosenlannan käyttäminen lannoitteena ei onnistu, eikä ole järkevääkään. Nykyään lantaa päätyy suuria määriä kaatopaikoille. Biohajoavan jätteen kaatopaikkakiellon jälkeen lannalle on löydyttävä uusia osoitteita. Hevosenlannan energiakäytössä on vielä ongelmia, jotka tulisi pikaisesti ratkaista tutkimuksilla ja testaamisella sekä lainsäädännön muutoksilla.
Jätteiden energiankäytössä on ohjelman mukaan vielä lisäämismahdollisuuksia. Jätteiden osalta on ehdottomasti muistettava lain velvoittama materiaalin hyötykäyttö sellaisenaan ja muokattuna. Jätteiden synnyn ehkäiseminenkin unohtuu, jos ylimitoitetut polttolaitokset kilpailevat jäteraaka-aineesta. Jätteiden polttoa onkin katsottava kokonaisvaltaisesti, valtakunnallisesti maakunnan rajojen yli.
Tuulivoimassa on merkittävää potentiaalia Kanta-Hämeessä nimenomaan isoissa tuulivoimapuistoissa. Pienetkin myllyt voivat olla merkittäviä paikallisesti, mutta niitä on kohtuullisen vaikea saada kannattaviksi ainakaan nykyisellä tariffikäytännöllä.
Uusiin autoihin ja muihin kulkuneuvoihin olisi saatava täysin uutta tekniikkaa. Pitäisi tukea hyvin innovatiivisia tutkimuksia, joissa ei oltaisi sidottuna autojen nykytekniikkaan saati nykyisen kaltaisiin polttoaineisiin. Maailmanlaajuisesti liikennebiopolttoaineet ovat kyseenalaisia esimerkiksi sademetsien liiallisen raivauksen vuoksi. Maakunnallisesti jätteiden käytön lisääminen biopolttoaineena ei ole ongelmatonta. Koska muutoksia on edessä siirtyessämme pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä, olisi järkevää tehdä saman tien kestäviä, radikaalejakin ratkaisuja.
Ohjelmassa on mainittu aurinko täydentävänä energiamuotona esimerkiksi käyttöveden lämmityksessä. Lämmintä vettä kuluu vuoden ajasta ja rakennuksen tyypistä riippumatta. Käyttöveden lämmittämisen osuus asuinrakennuksen lämmityskuluista on keskimäärin 40 %, joten aurinkoenergialle olisi tilausta. Ohjelmassa mainittu tiedotus kotitalouksille on erityisen tärkeää aurinkoenergian kohdalla.
Lämpöpumppujen käyttö on viime vuosina kasvanut kovasti. Puolueetonta tietoa kuitenkin tarvittaisiin, koska myyjät kauppaavat monenlaisia laitteita, joista osaa ei ole lainkaan tarkoitettu Suomen oloihin. Ohjelmassa on mainittu pumppujen sähkön tarve. Tähän tulisi kehittää uutta tekniikkaa ja paikallisia ratkaisuja, mitkä eivät olisi riippuvaisia valtakunnan sähköverkon toimivuudesta.
Ohjelman seurantaan liittyen toivotaan vuosittaista, maakunnallista teemapäivää ajankohtaisista aiheista. Voin varmasti jo tässä yhteydessä mainostaa Forssan kehittämiskeskuksen aikeita järjestää maaliskuussa 2012 kaksipäiväinen tapahtuma uusiutuvan energian aiheista. Laittakaahan tapahtuma muistiin jo nyt! Tarkemmasta aikataulusta saadaan lisää tietoa ensi vuoden puolella. Toivottavasti tapahtuma jää elämään vuosittaisena ja vaikka maakunnassa kiertävänä, aktiivisena uusiutuvan energian foorumina.
maanantai 5. joulukuuta 2011
KEKEN (TOSI) LYHYT OPPIMÄÄRÄ
Jaa, keke? Mikä ihmeen keke?
KeKe on lyhenne sanoista kestävä kehitys. Kestävä kehitys taas määritellään usein näin: "Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”. Näin sanoi vuonna 1987 Norjan silloinen pääministeri Gro Harlem Brundtland. Määritelmä kuulostaa viisaalta; annetaan kaikille yhtäläinen mahdollisuus nauttia siitä, mitä meillä on.
Monelle tulee kestävästä kehityksestä mieleen hippi, joka halailee puita. Mutta ei se sitä ole. Kestävä kehitys voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen: ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaalis-kulttuuriseen kestävyyteen. Kaikki ulottuvuudet nivoutuvat yhteen, eikä yhtäkään voida ajatella ilman muita.
Ekologinen kestävyys voidaan nähdä kaikkien muiden ulottuvuuksien perustana, sillä luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen on kyettävä sopeuttamaan ihmisen taloudelliseen ja aineelliseen toimintaan. Kun ihmisen kulutus ei ylitä luonnon kestokykyä, luonto voi hyvin ja voi myös jatkossa tarjota ihmisille raaka-ainetta (niin fyysistä kuin psyykkistä) elämistä varten.
Taloudellinen kestävyys tarkoittaa tasapainoista kasvua, joka ei perustu velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Ei siis kannata kuluttaa enempää kuin tuottaa. Kun talous on kestävällä pohjalla, yhteiskunnan toiminta on taattu ja uusiin haasteisiin vastaaminen on helpompaa.
Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden periaatteena on taata hyvinvointi kaikille sukupolville. Hyvinvoinnilla voidaan tarkoittaa muun muassa koulutuksen takaamista kaikille, sukupuolten välistä tasa-arvoa, terveydenhuoltoa ja köyhyyteen vaikuttamista. Kulttuuriseen kestävyyteen kuuluu lisäksi oman kulttuuriperinnön arvostaminen ja tärkeiden kulttuurikohteiden säilyttäminen.
Kestävän kehityksen haasteet ovat vaikeita, mutta pienien tekojen vaikutusta ei pidä väheksyä. Kun suuri määrä ihmisiä tekee pieniä tekoja, pienistä teoista kasvaa vähitellen suuria tekoja.
Moni on varmaan kuullut termin ekologinen jalanjälki. Ekologisella jalanjäljellä tarkoitetaan sitä maa- ja vesialaa, joka vaaditaan kattamaan oma kulutuksesi. Toisin sanoen se mittaa ekologista kestävyyttäsi.
Tiedätkö kuinka suuri ekologinen jalanjälkesi on? Voit laskea sen täällä: http://www.tampereenkaupunki.net/ekotallaaja/peli/index.html
No, mikä oli tulos? Mikä vaikuttaa jalanjälkeesi eniten? Miten sitä saisi pienennettyä? Kommentoi ja kerro mietteitäsi!
Miia Aaltonen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)