Jaa, keke? Mikä ihmeen keke?
KeKe on lyhenne sanoista kestävä kehitys. Kestävä kehitys taas määritellään usein näin: "Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”. Näin sanoi vuonna 1987 Norjan silloinen pääministeri Gro Harlem Brundtland. Määritelmä kuulostaa viisaalta; annetaan kaikille yhtäläinen mahdollisuus nauttia siitä, mitä meillä on.
Monelle tulee kestävästä kehityksestä mieleen hippi, joka halailee puita. Mutta ei se sitä ole. Kestävä kehitys voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen: ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaalis-kulttuuriseen kestävyyteen. Kaikki ulottuvuudet nivoutuvat yhteen, eikä yhtäkään voida ajatella ilman muita.
Ekologinen kestävyys voidaan nähdä kaikkien muiden ulottuvuuksien perustana, sillä luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen on kyettävä sopeuttamaan ihmisen taloudelliseen ja aineelliseen toimintaan. Kun ihmisen kulutus ei ylitä luonnon kestokykyä, luonto voi hyvin ja voi myös jatkossa tarjota ihmisille raaka-ainetta (niin fyysistä kuin psyykkistä) elämistä varten.
Taloudellinen kestävyys tarkoittaa tasapainoista kasvua, joka ei perustu velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Ei siis kannata kuluttaa enempää kuin tuottaa. Kun talous on kestävällä pohjalla, yhteiskunnan toiminta on taattu ja uusiin haasteisiin vastaaminen on helpompaa.
Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden periaatteena on taata hyvinvointi kaikille sukupolville. Hyvinvoinnilla voidaan tarkoittaa muun muassa koulutuksen takaamista kaikille, sukupuolten välistä tasa-arvoa, terveydenhuoltoa ja köyhyyteen vaikuttamista. Kulttuuriseen kestävyyteen kuuluu lisäksi oman kulttuuriperinnön arvostaminen ja tärkeiden kulttuurikohteiden säilyttäminen.
Kestävän kehityksen haasteet ovat vaikeita, mutta pienien tekojen vaikutusta ei pidä väheksyä. Kun suuri määrä ihmisiä tekee pieniä tekoja, pienistä teoista kasvaa vähitellen suuria tekoja.
Moni on varmaan kuullut termin ekologinen jalanjälki. Ekologisella jalanjäljellä tarkoitetaan sitä maa- ja vesialaa, joka vaaditaan kattamaan oma kulutuksesi. Toisin sanoen se mittaa ekologista kestävyyttäsi.
Tiedätkö kuinka suuri ekologinen jalanjälkesi on? Voit laskea sen täällä: http://www.tampereenkaupunki.net/ekotallaaja/peli/index.html
No, mikä oli tulos? Mikä vaikuttaa jalanjälkeesi eniten? Miten sitä saisi pienennettyä? Kommentoi ja kerro mietteitäsi!
Miia Aaltonen
1 kommentti:
Eipä riitä maapallo minunkaan kulutukseeni. Laskuri antoi seuraavanlaisia lukemia elämästäni:
- Ekologinen jalanjälkeni on 4,8 ha. Vuonna 2010 keskivertosuomalaisen jalanjälki oli 6,2 ha, joten pääsin sentään sen alle!
- Jos kaikki kuluttaisivat samalla tavalla kuin minä, tarvittaisiin 2,6 maapalloa.
- Ravinto kattaa jalanjäljestäni eniten: 30 %. Tästä määrästä 90 % tuli eläinperäisten ruokatarvikkeiden käytöstä... (Kaikki kunnia kasvissyöjille!! Pitäisi varmaan ottaa mallia.)
- Liikkumisen osuus oli 18 %. Se on varmasti ollut ennen huomattavasti enemmän, kun autoa piti ajella yli sata kilometriä lähes päivittäin. Kilometrimäärä on nykyään reilusti vähemmän. Sen sijaan pitkä lomalentomatka odottaa...
Oli todella mielenkiintoista selvittää oma jalanjälki. Erityisesti tuolla ravintopuolella olisi petrattavaa.
Lähetä kommentti