Euroopan Unionin tavoitteena on tuottaa 20% energiasta uusiutuvilla polttoaineilla vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä ollaan 11,6% tasolla. Energian loppukulutus ei myöskään vuoteen 2020 tule Euroopassakaan laskemaan. Jo yksinään tämä tarkoittaa, että pyrkimykset tavoitteen saavuttamiseksi johtavat väistämättä markkinoiden entistä nopeampaan kasvuun jo pelkästään Euroopassa. Kun puhutaan ”uusien nokioiden” (en muuten pätkääkään pidä tuosta termistä) löytämisestä, olisivat juuri uusiutuvat energiamuodot ehkäpä se potentiaalisin ala.
Tottakai tämä tiedetäänkin:
Julkisen tutkimusrahoituksen osalta Suomi on nimittäin tässä kehityksessä erinomaisesti mukana. Vuonna 2010 esimerkiksi 39% Tekesin rahoituksesta kohdistui energia- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Muistettava on myös, että julkisissa BKT:een suhteutetuissa T&K menoissa Suomi on yhdessä Ruotsin kanssa toisella sijalla (Israelin jälkeen). Lasketaan siis 1+1, ja huomataan, että julkisesta rahoituksesta ei uusiutuvien energiamuotojen tutkiminen ja kehittäminen Suomessa pätki.
Varsin yksinkertaisesti ja tiivistetysti sanottuna ”ongelma” löytyykin julkisen tutkimuspanostuksen asemesta kotimarkkinoilta: Suomessa energia on edelleen edullista, kun verrataan vaikkapa Keski-Euroopan maihin. Monien uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottaminen ei ole siksi taloudellisesti kannattavaa edes siinä määrin, kun se on vaikkapa Saksassa. Toisin sanoen, saksalaisilla uusiutuvia energiamuotoja kehittävillä yrityksillä on kaksitahoinen kotikenttäetu meikäläisiin verrattuna: sen lisäksi, että kotimarkkinat ovat moninkertaisesti suuremmat, ne myös vetävät paremmin.
Uusiutuvien energiamuotojen kaupallistumisen johdonmukainen tukeminen kotimaassa on edellytys sille, että tälle tulevaisuuden alalle syntyy menestyviä suomalaisia vientiyrityksiä. Vienti on tunnetusti helpompi aloittaa, kun tuote on kaupallisesti ”testattu” ja hyväksi todettu kotimaassa. Tämä on hankalaa, jos tuote ei mene kotona kaupaksi.
Tietenkin poukkoilevan tukipolitiikan muuttaminen johdonmukaiseksi on poliittisesti hankala päätös, jos se vähänkin raapaisee kuluttajan lompakkoa. We understand. Energian edullisuus ei Suomessakaan ole kuitenkaan mikään pysyvä olotila. Ehkäpä kannattaisikin varautua tulevaisuuteen kehittämällä energiaomavaraisuutta uusiutuvien energiamuotojen kautta ja tasoittaa samalla suomalaisyritysten tietä tulevaisuuden alalla.
Lähteet: TEKES (www.tekes.fi); Euroopan komissio - uusiutuva energia (ec.europa.eu/renewables)
1 kommentti:
Suomesta löytyisikin potentiaalia uusiutuvien energiamuotojen käyttöön vaikka kuinka; esimerkiksi rannikkoa löytyy ja paljon. Ei muuta kun tuulivoimaloita pystyyn! Ei ne mökkiläisetkään ihan joka paikkaan ole vielä kerenneet. Lisäksi sellainen iso ja pyörivä härpäke horisontissa on vain mielenkiintoinen ja hauska katseltava - lapsille ainakin.
Tekniikka on tuulivoimaloidenkin kohdalla kehittynyt, joten niitä voidaan rakentaa myös hieman kauemmaksi rannikosta. Eipähän olisi tiellä!
Vesivoiman tilanne on Suomessa käsittääkseni hyvällä mallilla: lähes kaikki, mikä voidaan hyödyntää, on hyödynnetty. Nyt vain pitäisi huolehtia vanhempien voimaloiden huollosta, jotta saadaan niistäkin kaikki ilo irti!
Aurinkoenergiaa.. Suomessa se on ehkä enemmänkin kaunis ajatus kuin toimiva, ympärivuotinen ja kaiken-sähkön-ja-lämmön-tuottava energianlähde. En missään nimessä tarkoita, että se pitäisi energiamuotona täysin hylätä! Esimerkiksi kesämökeillä aurinkokeräin voisi olla todella näppärä! Mutta sellaisia suuria aurinkokeräinpuistoja, joista sähköä saadaan kokonaisille kaupungeille, ei Suomessa ehkä tulla näkemään.
Sitten on tämä uudehko teknologia, jonka avulla saadaan energiaa aaltojen liikeestä. Ja aaltojahan Suomen rannikoilta ja saaristoista löytyy! Odotan innolla, mitä tämä aaltotekniikka vielä tuo tullessaan! Ties vaikka muutamien vuosien päästä Turun saariston mökit toimisivat lähellä sijaitsevan aaltovoimalan sähköllä!
Tsemppiä Suomi, tsemppiä! :)
Lähetä kommentti